Asiantuntijalausunto vuosikymmenen takaa: ”Venäjä ei aio liittää Krimiä Venäjään”

 

Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro arvioi maaliskuun alkupuolella 2014, ettei ”Venäjä ei aio liittää Krimiä Venäjään”. (1) En nyt käy tämän tarkemmin analysoimaan kyseistä, vuosikymmenen takaista Kangaspuron lausuntoa. Se saa kuitenkin toimia aasinsiltana itse asiaan eli siihen, että todellisuudessa Venäjän Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyssodan ensitahdit lyötiin jo vuosikymmen sitten Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan Ukrainalta.

Helmikuussa 2014, samanaikaisesti Sotšin talviolympialaisten aikaan, Venäjä käynnisti operaation, joka tähtäsi Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan miehitykseen.

”Pieniä vihreitä miehiä” Krimin niemimaalla. (2) 

Venäjä käynnisti Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneen operaation hetkenä, jolloin Ukrainan silloinen presidentti Viktor Janukovitš oli vielä Kiovassa ja virallisesti Ukrainan presidentti. Hetkenä, jolloin kansalaisten veri virtasi Kiovan kaduilla Janukovitšin hallinnon koettaessa epätoivoisesti kukistaa, Venäjän voimakkaalla tuella, ukrainalaisten taistelun vapauden ja demokratian puolesta. Kiovassa kello oli jo lyönyt viimeiset lyöntinsä Viktor Janukovitšille ja hänen hallinnolleen, kansalaisiaan murhaavan hallinnon taholta kyse oli enää hävityn kamppailun venyttämisestä, mutta satoja kilometrejä Kiovasta etelään Krimin niemimaalla kello oli liikahtamassa juuri päinvastaiseen suuntaan.

Lukijan on hyvä tietää, että Krimin niemimaalle oli tuolloin (v. 2014) sijoitettu Ukrainan ja Venäjän välisen sopimuksen perusteella pääosa Venäjän Mustanmerenlaivaston joukoista. Niemimaalle sijoitettuihin joukkoihin kuului muun muassa 68. rannikkopuolustusprikaati, Sevastopoliin sijoitettu 810. erillinen merijalkaväenprikaati, Hvardiisken ja Katšan lentokentille sijoitettuja joukkoja kalustoineen: lisäksi Venäjän Mustanmeren laivaston 31. koekeskus toimi Feodosiassa. Venäjän Krimin niemimaalle sijoitettujen joukkojen kokonaisvahvuus oli vuoden 2014 alussa noin 11 000 sotilasta, mutta ainoastaan 810. erillisen merijalkaväkiprikaatin 2 000 sotilasta saatettiin laskea taistelukykyiseksi joukko-osastoksi.

Vuoden 2014 alussa Ukrainan asevoimien joukkojen kokonaisvahvuus Krimin niemimaalla oli 22 000 sotilasta, joista suurin osa kuului merivoimiin. Joukkoihin kuului muun muassa 36. erillinen mekanisoitu rannikkopuolustusprikaati Perevalnessa, 1. erillinen merijalkaväkipataljoona Feodosiassa ja 501. erillinen merijalkaväkipataljoona Kertšissä sekä 56. erillinen kaartinpataljoona Sevastopolissa. Simferopoliin oli sijoitettu 406. erillisen prikaatin tykistöryhmä, Sevastopoliin 25. ja 85. erilliset meritorjuntaohjuspataljoonat sekä ilmatorjuntarykmentit Feodosiaan, Jevapatorijaan ja Sevastopoliin. Lisäksi Krimillä oli Ukrainan sisäministeriön alaisia aseistettuja joukkoja 2 500 henkilön verran sekä Ukrainan rajavartiopalvelun 5. rannikkovartio-osasto Balaklavassa, 23. rannikkovartio-osasto Kertšissä ja erillinen Spetsnaz-pataljoona sijoitettuna Jaltaan.

 

Venäjän miehitysoperaation alku

Vahvistamattomien tietojen mukaan ensimmäiset havainnot venäläisten poikkeuksellisesta aktiivisuudesta Krimin niemimaalla tehtiin jo tammikuussa 2014, sen sijaan ensimmäiset varmistetut tulevaan sotilasoperaatioon viittaavat toimet toteutettiin 20. helmikuuta 2014. Tuolloin 810. erillinen merijalkaväkiprikaati ryhmitti joukkoja Hvardiisken lentotukikohdan alueelle sekä tehosti vartiointia ja valmiutta Sevastopolissa. Edellä kuvatut toimenpiteet olivat todennäköisesti osa Krimille laadittua ja vuosien ajan ylläpidettyä varautumissuunnitelmaa.

Samaan aikaan (20. helmikuuta) Moskovassa vierailulla ollut Krimin korkeimman neuvoston puhemies Vladimir Konstantinov ilmoitti, ettei hän sulje pois mahdollisuutta Krimin erottamiseen Ukrainasta, mikäli tilanne maassa heikkenee. Krimintataarien Mejlisin puhemies Refat Çubarov kritisoi tuolloin  voimakkaasti Konstantinovia, tämän esitettyä avoimen pyynnön Venäjälle lähettää turvallisuusjoukkoja niemimaalle. (3)

Venäjällä heitettiin helmikuussa ”vettä myllyyn” valedokumentilla Korsun-Ševtšenkivskyissä tapahtuneesta ”Korsunin pogromista”, jossa propagandatarinoiden mukaan menehtyi useita Kiovaan busseilla matkalla olleita Janukovitšin hallinnon tukijoita. Ihmisoikeusaktivistien tutkiessa tapahtunutta ja koettaessa ottaa yhteyttä dokumentin tekijöihin, paljastui, ettei dokumentin julkaissutta organisaatiota ollut olemassakaan. Dokumentin tekijöiden taustoja tutkineet tahot, päättelivät kyseessä olleen pro-Kreml-tahon luoma Euromaidanin ja Ukrainan vastainen propagandakampanja. (4) 

Viitteitä Venäjän laajemmasta operaatiosta saatiin pari päivää myöhemmin 22. helmikuuta 2014, kun maahanlaskujoukkojen eli VDV:n 45. erillinen Spetsnaz-prikaati lähti tukikohdastaan Kubinkasta koko vahvuudellaan todennäköisesti Anapaan. Myös Toljattiin sijoitetun 3. erillisen Spetsnaz-prikaatin ja Tamboviin sijoitetun 16. erillisen Spetsnaz-prikaatin valmiutta kohotettiin ja niistä siirrettiin osastot todennäköisesti Rostov-na-Donuun. Tuolloin Mustanmeren itärannikolle, Novorossijskin lähelle Venäjälle sijoitetun 7. ilmarynnäkködivisioonan valmiutta kohotettiin. On todennäköistä, että Venäjä tavoitteli joukkosiirtojen ajoittamisella Sotšin olympialaisten ajalle harhauttavaa vaikutusta. Sotšin kaupunki ja olympia-alue sijaitsivat Mustanmeren itärannikolla noin 200 km Novorossijskista kaakkoon.

Varsinaiset joukkojen siirrot Venäjältä Krimille käynnistyivät 23. helmikuuta kuluessa, jolloin venäläissotilaiden havaittiin nousevan maihinnousualuksiin Novorossijskin satamassa. Helmikuun 24. päivä Sevastopolin edustalle saapui viisi maihinnousualusta, jotka kiinnittyivät laituriin 25. päivän kuluessa. Venäjän Mustanmeren laivaston kuljetuskapasiteetti huomioiden osastolla on kyetty kuljettamaan noin 1 500–2 000 sotilasta. Julkaistujen tietojen mukaan lopullinen päätös Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneestä operaatiosta tehtiin 22. – 23.helmikuuta 2014 välisenä yönä Vladimir Putinin ja Venäjän turvallisuudesta vastaavien elinten johdon välisessä tapaamisessa. Tapaamisen päätteeksi Vladimir Putin totesi: ”Meidän on aloitettava työ Krimin palauttamiseksi osaksi Venäjää”. (5)

Joukkosiirrot osoittavat, että Venäjä oli aloittanut Vakkauksen mainitseman operatiivistaktisen muodostelman tai Vahruševin esille tuoman itsenäisen operaatioryhmän muodostamisen sotilaallista operaatiota varten. (Viittaan lähteissä mainitun kapteeni Jarkko Koistisen diplomityön havaintoihin, alalukuun 3,5).

Alueellisen ”separatismin” kasvualustaksi muodostui kansallisen juhlapäivän vietto 23. helmikuuta, jolloin Sevastopolissa, ja muissa kaupungeissa venäläismielisten (käytännössä kyse oli Kremlin harjoittamaa politiikkaa tukevia henkilöitä) järjestämissä kansankokouksissa kiistettiin Ukrainan uuden hallinnon laillisuus. Kansankokouksissa vaadittiin myös ”itsepuolustuksellisten” miliisijoukkojen perustamista, samalla aloitettiin väen rekrytointi niihin. Krimin parlamentin jäsen Sergei Aksjonov vetosi myös julkisesti Venäjän presidentti Vladimir Putiniin avun saamiseksi niemimaalle.

Moldavialaistaustaisen Sergei Aksjonovin isä, Valeri Aksjonov oli entinen puna-armeijan upseeri ja Pohjois-Moldavian venäläisyhteisön johtaja Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi Moldavian itäosien, Transnistrian alueen, venäläismiehitystä tukevana johtohahmona. Sergei Aksjonov muutti 1989 Moldavian alueelta Krimin niemimaalle kirjautuen alueella sijainneeseen sotilasakatemiaan. Neuvostoliiton hajottua Aksjonov kieltäytyi vannomasta sotilasvalaa Ukrainalle, vuonna 1993 hän valmistui Simferopolin rakennusteknisestä sotilaskorkeakoulusta.

Aksjonov tunnettiin 90-luvulla kutsumanimellä ”Goblin”, hänen ollessa poliisiraporttien mukaan Krimin suurimman rikollisjärjestön Seilemin (Salem) jäsen.

Aksjonovin poliittinen ura alkoi Krimillä vuonna 2008, jolloin hänestä tuli Krimin venäläisyhteisön (ven. Русская община Крыма) jäsen sekä venäläismielisen Krimin kansalaisaktivistiliikkeen jäsen. Vuosien 2008–2009 välillä Aksjonov lainasi lähes viisi miljoonaa dollaria Mykola Kyryltšukilta perustaakseen niemimaalle venäläisnationalistisen Venäjän yhtenäisyys -puolueen (ven. Русское Единство). Puolueen kannatus ei koskaan noussut suuren suureksi. Venäjän miehittäessä niemimaan helmi-maaliskuussa 2014, puolueella oli kolme edustajaa Krimin niemimaan satapaikkaisessa alueparlamentissa.

Tietyt toimet ja tapahtumat todistavat sen puolesta, että ajatus ”itsepuolustusjoukoista” oli ulkosyntyistä. Todennäköisesti aiemmissa niemimaan haltuunottoon tähdänneissä harjoituksissa hiottuja skenaarioita, joilla pyrittiin harhauttamaan ja synnyttämään kuvaa paikallisesta, sisäsyntyisestä, toiminnasta. Se, että juuri muodostettuihin ”itsepuolustusjoukkoihin” solutettiin välittömästi venäläisiä erikoiskoulutuksen saaneita henkilöitä, todistaa omalta osaltaan tämän puolesta.

Paria päivää myöhemmin (25. helmikuuta 2014) Sevastopoliin johtavalle tielle ja niemimaan mantereesta erottavalle Perekopin kannakselle perustettiin kulunvalvontapaikkoja. Tarkastuspisteiden toimeenpanijoiksi osoittautuivat Ukrainan entiselle presidentille Viktor Janukovitšille uskolliset, Kiovasta palanneet ja Venäjän riveihin siirtyneet, Berkut-mellakkapoliisit (huom. osa Berkut-mellakkapoliiseina esiintyneistä oli itse asiassa Venäjän erikoisjoukkoihin kuuluneita sotilaita*) yhdessä Krimin kasakoiden ja Venäjältä tulleiden Kubanin kasakoiden kanssa. Myöhemmin näitä joukkoja täydennettiin venäläisiin erikoisjoukkoihin kuuluvilla sotilailla. Kasakoiden tehtävänkuvana kerrotaan olleen Sevastopolin suojaaminen sekä alkuvaiheessa niemimaalle sijoitettujen ukrainalaisjoukkojen saartaminen ja uhkailu. Myöhemmin kulunvalvontapaikkoja miehittivät myös venäläisten moottoripyöräkerhojen – pääasiassa Yön susien – jäsenet, jotka kertoivat saapuneensa Krimille turvaamaan niemimaan Venäjään liittämistä sekä auttaakseen taistelussa Kiovan ”fasisteja” vastaan.

Tiedetään myös, että Ukrainan alueella toimineiden Yön susien jäseniä siirtyi tuolloin Krimin niemimaalle turvaamaan Venäjän ”etuja”, myöhemmin saman nähtiin toteutuvan Itä-Ukrainassa. Venäjän toimet kevättalvella ja keväällä 2014 olivat niin läpinäkyviä, että suorastaan hämmästyttää se, kuinka lännessä Venäjän disinformatiivinen tarina ”separatismista” Donbasin kohdalla meni läpi niin helposti. Uskoisin, että ainakin eräiltä osin kyse on poliittisesta päätöksestä, jonka läntiset poliitikot tekivät. Oli poliittisesti helpompi uskotella itselleen Venäjän narratiivin paikkansapitävyys, jonka seurauksena oli mahdollista ”palata” takaisin entiseen aikaan ja kuvitella, että Venäjä on jollain tapaa mahdollista sitouttaa yhteistyöhön energiakaupan jne. avulla. Kaikki tämä perustui hyväuskoisuuteen ja suunnattomaan itsepetokseen! Unohtamatta sitä, että poliitikkojen itsepetoksella ja totuuden kiertelyllä (lue valehtelulla) on lopulta vaikutusta myös ihmisten äänestyskäyttäytymiseen.

Krimin niemimaan miehitykseen tähtäävän operaation ensimmäisen vaiheen varsinaiset sotilaalliset toimet alkoivat 26. helmikuuta 2014. Tuolloin Simferopolin ympäristössä havaittiin Venäjän asevoimien BTR-miehistönkuljetusajoneuvoilla liikkuvia osastoja. Todennäköisesti kyseessä oli seuraavana yönä toimeenpannun, Simferopolissa sijainneen, Krimin parlamenttirakennuksen valtausoperaation tiedustelu-, eristys- tai tukijoukkojen ryhmittymisestä. Näkyvän esiintymisen toissijainen tarkoitus saattoi olla tarkoituksellinen voimannäyttö ja samalla tuen osoitus niemimaalle perustetuille ”itsepuolustusjoukoille” ja muille Venäjän hallintoa tukeville ryhmille. Nimittäin samana päivänä (26. helmikuuta) tuhansia Krimin tataareja ja Krimin Euromaidan liikkeen jäseniä kokoontui Simferopolissa Krimin parlamentin edustalle osoittamaan tukea yhtenäiselle Ukrainalle ja Ukrainan uudelle hallinnolle. (6) Samana päivänä Krimin tataarit yhdessä niemimaan muiden kansallisuuksien perusti omat itsepuolustusjoukot turvaamaan moskeijoita, kirkkoja ja muita kohteita venäläismielisiltä ”itsepuolustusjoukoilta”. Helmikuun 26. päivän yhteenotoissa eri ryhmien välillä Simferopolissa kuoli kaksi siviiliä parin tusinan saadessa eri asteisia vammoja.

Simferopol, Krimin niemimaa, 26. helmikuuta 2014.

Aktiivinen sotilaallinen toiminta käynnistyi aamuyöstä 27. helmikuuta 2014, jolloin 50–60 ”itsepuolustusjoukkojen” taistelijaksi itseään väittänyttä tunnuksetonta taistelijaa valtasi Krimin alueparlamentin, nostaen Venäjän lipun rakennuksen katolle. Myöhemmin kävi ilmi, kyseisen osaston koostuneen Venäjän asevoimien erikoisjoukkojen sotilaista.

Iltapäivällä (27. helmikuuta) parlamentille saapui Krimin parlamentin jäseniä, jotka aloittivat hätäkokouksen venäläisjoukkojen miehittämässä parlamenttirakennuksessa. Ylivoimaisella enemmistöllä päätettiin muiden muassa erottaa Ukrainan uudelle hallitukselle uskollinen Krimin autonominen hallitus ja järjestää toukokuussa kansanäänestys niemimaan asemasta. Krimin parlamentin kokoontuminen (vajaalukuisena) venäläisjoukkojen valtaamaan rakennukseen – päättämään niemimaan asemasta – vahvistaa käsityksen tämän ”separatismin” organisoimisesta ennalta. Ennen ”äänestystä” edustajilta kerättiin matkapuhelimet ja muut viestintälaitteet pois, puolueettomien medioiden edustajien ei sallittu olla läsnä äänestyksissä. Eräiden parlamentaarikkojen mukaan heitä uhattiin ennen ”äänestystä”; myös sellaisille parlamentaarikoille, jotka eivät olleet paikalla äänestyshetkinä merkittiin annettu ääni. Venäläinen tiedustelu-upseeri Igor Girkin kertoi tammikuussa 2015 antamassaan haastattelussa Krimin niemimaan alueparlamentin jäsenten äänestäneen pakotettuna – pistooli ohimoilla – Venäjän anneksaation puolesta. (7)

Venäjän asevoimien onnistui miehittää Krimin niemimaan Ukrainalta nopeasti ja tehokkaasti. Kyse on miehittämisestä, mikä on itsessään määritelmänä hyvin merkittävä, koska Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen mukaan miehitetyillä alueilla järjestetyt ”kansanäänestykset” ovat yksiselitteisesti laittomia, vaikka niiden taustalla olisi jonkin väestönosan tahtotila. (8)

Venäjän Läntisessä sotilaspiirissä ja osassa Keskistä sotilaspiiriä käynnistettiin laaja valmiustarkastus 26. helmikuuta 2014. Vaikka suurin osa harjoitusjoukoista keskitettiin Ukrainasta kaukana sijaitseviin kohteisiin, tuhansia Spetsnaz- ja maahanlaskujoukkojen sotilaita siirtyi sen aikana Krimille, kun Uljanovskin lentotukikohdasta lähti 26.–27. helmikuuta 2014 neljäkymmentä Iljushin Il-76 kuljetuskonetta. Yli kymmenen koneista laskeutui Mustanmeren itärannikolla sijainneen Anapan lentokentälle. Seuraavana päivänä (28. helmikuuta) joitakin niistä havaittiin Krimillä. Toisaalta valmiusharjoituksen ilmoitetun vahvuuden 150 000 sotilasta muodostivat Ukrainan hallituksen näkökulmasta uhkaavan hyökkäysvoiman, jota se ei voinut jättää huomiotta. Tämän hyökkäysvoiman uhka vaikutti myös siihen, ettei Ukrainan uusi hallitus ryhtynyt aktiivisiin vastatoimiin Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, tilanteessa, jossa koko maan asema ja turvallisuus oli vaakalaudalla.

 

Toisen vaiheen sotilaalliset operaatiot Krimin niemimaalla

Aamuyöllä 28. helmikuuta 2014 noin komppanian vahvuinen venäläisosasto eteni vapaasti Ukrainan 204. taktisen lentoprikaatin tukikohtaan Belbekissä, Krimin niemimaan länsirannikolla. Samanaikaisesti venäläiset erikoisjoukkojen sotilaat ottavat haltuun Simferopolin kansainvälisen lentoaseman sekä kentän lennonjohdon.

Samaisena aamuna Kertšinsalmen yli lensi kolme keskiraskasta Mil Mi-8 -kuljetushelikopteria, kahdeksan luvattomasti ilmatilaan tulleen Mi-35M Hind-E-taisteluhelikopterin saattamana. Helikoptereissa kuljetettiin 431. erillisen meritiedustelun Spetsnaz-aseman joukkoja niemimaan länsiosaan.

Myöhemmin  samana päivänä ainakin kahdeksan Anapan alueelta lähtenyttä ja kuljetuskapasiteettinsa puolesta noin 1 500 sotilaan siirtämisen mahdollistanutta Iljušin Il-76 -kuljetuslentokonetta laskeutui ilman lupaa Gvardiisken lentokentälle Simferopolin pohjoispuolelle. Edelleen samana päivänä Ukraina lähetti ilmaan kaksi Sukhoi Su-27 ilmaherruushävittäjää ilmoittaen varautuvansa pudottamaan kaikki ilmatilaansa loukkaavat lentokoneet. Uhkaus keskeytti Venäjän aloittamat ilmakuljetteisten joukkojen siirtolennot Krimin niemimaalle useiksi vuorokausiksi.

Iltapäivällä 28. helmikuuta Sevastopolissa luvallisesti laituriin kiinnittyneestä Venäjän Mustanmeren laivaston maihinnousualuksesta jalkautui ilman Ukrainan lupaa 300 merijalkaväen sotilasta, sotilaat kuuluivat 382. erilliseen merijalkaväen pataljoonaan. Edelleen samana päivänä Sevastopoliin kuljetettiin meritse noin komppanian vahvuiset osastot 10. ja 24. Spetsnaz-prikaateista.

Venäjällä, Vladimir Putin pyysi maaliskuun 1. päivä 2014 Venäjän parlamentilta lupaa asevoimien joukkojen käytölle Krimillä ”etnisten venäläisten suojelemiseksi”.

Suurin osa operaation toiseen vaiheeseen kuuluvien joukkojen noin 3 000–3 500 sotilaasta siirrettiin Krimin niemimaalle vain kolmessa vuorokaudessa ilma- ja merikuljetuksilla. Keskeisen sijaintinsa ansiosta operaation logistiseksi keskukseksi muodostui Venäjällä Anapan lentokenttä, jonne joukkoja keskitettiin kauempaa Venäjältä jo operaation alkuvaiheessa. Lentokenttä sijaitsee merikuljetusten lähtösatamina käytetyistä Kertšin-salmen lauttaterminaalista 70 kilometrin ja Novorossijskin laivastotukikohdasta 50 kilometriä päässä. Anapasta toteutettiin myös suoria ilmakuljetuksia Krimin lentokentille, esim. Hvardiiskeen 28. helmikuuta 2014.

Helmikuun 28. ja maaliskuun 11. välisenä aikana venäläiset laivaston alukset kävivät Krimin satamissa 15 kertaa, venäläisiä helikoptereita ja lentokoneita niemimaalle laskeutui 48 kertaa ja Kertšin-salmen ylitti kymmenen saattuetta yhteensä 139 ajoneuvon vahvuudella.

Lisäjoukkojen saapuminen edellytti logistisen kapasiteetin kasvattamista myös Krimillä. Venäläisen yliopiston osin käyttämille ja muuten tyhjillään olleille, 1800-luvulta peräisin oleville Lazarevskijen kasarmeille Sevastopoliin perustettiin logistinen keskus, jota käytettiin samalla joukkojen majoittamiseen.

Operaation toinen vaihe laajeni maapuolustuksen kohteisiin 2. maaliskuuta. Tuolloin eri puolella niemimaata havaittiin pataljoonan ja komppanian suuruisia kuorma-autoilla ja panssaroiduilla Tigr-ajoneuvoilla liikkuvia osastoja, jotka saivat edetä kohtaamatta vastarintaa silloinkin, kun sotilaat ryhmittyivät kohteilleen.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin mukaan maan pidättyväinen linja johtui ennen kaikkea pyrkimyksestä varmistaa miehitetyn Krimin niemimaan asemaa koskevan ”kansanäänestyksen” häiriötön toteutus 16. maaliskuuta 2014. Toisaalta korostetaan myös käytetyn psykologista painostuksen ja Venäjän puolelle loikkaamaan houkuttelemisen vuorottelua valittuna menetelmänä, jota tuettiin Venäjän valtionjohdon strategisella viestinnällä.

Esitetyt arviot Venäjän joukkojen toiminta-ajatuksesta ovat oikeansuuntaisia. Krim ja sen sotilaallinen infrastruktuuri haluttiin Venäjän hallintaan pysyvästi ja alueen väestö haluttiin sitouttaa uuteen asetelmaan alusta alkaen. Taistelut ukrainalaisjoukkojen kanssa olisivat todennäköisesti heikentäneet venäläisjoukkojen osakseen saamaa hyväksyntää ja kiistäneet ”separatismin” käynnistämisvaiheessa toimille hankitun näennäisen oikeutuksen. On mahdotonta tietää, olisiko operaatio keskeytetty, jos Ukrainan joukot olisivat ryhtyneet merkittäviin vastatoimiin ja aiheuttaneet venäläisille huomattavia tappioita. Selvää on, että operaation korkeaa riskitasoa pyrittiin kompensoimaan venäläisjoukkojen läsnäolon kiistämisellä sekä ”itsepuolustusjoukkoja” ja ulkoistettuja toimijoita, kuten Yön susia, käyttämällä.

 

Krimin niemimaan miehitys ei ollut veretön

Usein kuulee väitettävän Krimin niemimaan miehitysoperaation olleen verettömän, mikä ei pidä paikkaansa. Osapuolet eivät kärsineet merkittäviä sotilaallisia tappioita (ihmishengissä mitattuna) mutta tässä yhtälössä jätämme huomiotta miehitystä seuranneen sorron ja siviileiden edelleen jatkuvat kärsimykset. Venäjän Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneen operaation kuluessa (20. helmikuuta – 26. maaliskuuta 2014) menehtyi kaksi Ukrainan asevoimien sotilasta ja yksi Krimin niemimaan venäläismielisten ”itsepuolustusjoukkojen” militantti. Mielenosoituksissa ja muissa yhteenotoissa menehtyi yhteensä kolme siviiliä, vammautuneiden lukumäärän noustessa merkittävästi suuremmaksi. Varsinaisen sotilasoperaation kuluessa venäläismielisten ”itsepuolustusjoukkojen” toimesta pidätettiin tai kaapattiin lukuisia yhtenäistä Ukrainaa tukeneita paikallisia – heidän joukossa oli myös rauhanomaisesti miehitystä vastustanut Krimin tataari Reşat Amet, joka kaapattiin ”itsepuolustusjoukkojen” toimesta maaliskuun 3. päivä. 2014. Maaliskuun 16. päivä hänen runneltu ruumiinsa löydettiin Belogorskin ulkopuolelta. (9) Reşat Ametille on myönnetty postuumisti Ukrainan sankarin arvonimi. (10)

Venäjän miehitystä rauhanomaisesti vastustavien niemimaan asukkaiden painajainen alkoi helmikuussa 2014 jatkuen edelleen. Venäjän poliittisen vainon ja sorron ensisijainen kohde oli vuoteen 2022 saakka Krimin tataarit. Venäjän miehitysvuosina vangitsemista 204 poliittisesta vangista 123 on Krimin tataareja (noin 60 prosenttia poliittisista vangeista, niemimaan väestöstä heitä oli Ukrainassa vuonna 2001 tehdyn väestölaskennan mukaan 12,1 prosenttia).

Krimin tataareiden 1944 karkotuksen muistojuhla Kiovassa, toukokuussa 2016. Banderollissa Krimin tataariaktivisteja, jotka Venäjä on vanginnut miehityksen aikana. © Marko Enqvist.

 

Voidaan sanoa, että länsi sulki silmänsä Venäjän toteuttamilta, räikeiltä, ihmisoikeusrikoksilta miehittämillään alueilla voidakseen jatkaa elämää ”kuten ennenkin”. Halpa energia oli tärkeämpää kuin ihmisoikeudet ja niiden puolustaminen. Seinä tuli vastaan helmikuun 24. päivä 2022.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/a/2014030418093330 

2. ”Pieniä vihreitä miehiä Krimillä”, kuva teoksesta: Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии. Kuvassa olevan kuvan on ottanut Sergei Pavlov (Укринформ)  maaliskuussa 2014 Krimillä.

3. https://www.pravda.com.ua/news/2014/02/20/7015235/ 

4. https://www.kyivpost.com/post/7285 

5. https://web.archive.org/web/20151216131755/http://news.yahoo.com/putin-describes-secret-operation-seize-crimea-212858356.html 

”’We ended at about seven in the morning,’ Putin says. ‘When we were parting, I said to my colleagues: we must start working on returning Crimea to Russia’.”

6. https://www.liveinternet.ru/users/6209540/post450433531/ 

7. https://www.kyivpost.com/post/9020 

”In a televised interview on Jan. 24 Igor Girkin, a former defense minister of the self-proclaimed Donetsk People’s Republic, said that the local parliament members were basically held at gunpoint to support the annexation. “Militants literally had to gather Crimean deputies in the hall so they would vote.”

8. Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina – Lännen etuvartio, s. 124.

9. https://www.hrw.org/news/2014/03/18/crimea-disappeared-man-found-killed 

10. https://zakon.rada.gov.ua/laws/show/134/2017#Text 

Lähteenä käytetty myös Prometheus NGO:n kustantamaa “Crimea Behind the Curtain Guide to the Occupied Zone” ja Maanpuolustuskorkeakoulun Yleisesikuntaupseerikurssilla tehtyä kapteeni Jarkko Koistisen diplomityötä “GEORGIASTA UKRAINAAN – VENÄJÄN SOTATAITO JA TAISTELUPOTENTIAALI ASEELLISISSA KONFLIKTEISSA” ja ”Crimea Platform; important facts” sekä UNHCR:n julkaisu March 16, 2014.

*: Ukrainalaisia, Krimille sijoitettuja, Berkut-yksiköitä oli miehitetty kevättalvella 2014 myös venäläisillä sotilailla. Informnapalmin artikkelissa ”How ‘Ukrainian Berkut Officer’ from Russian Ulyanovsk Assaulted Crimean Parliament Back in 2014” lisää aiheesta. 

#CrimeaIsUkraine